Mis­tä on hyvät hoi­ta­jat tehty?

Yhtä oike­aa mää­ri­tel­mää hyväl­le hoi­ta­jal­le ei ole, mut­ta hoi­to­työs­sä on sel­ke­ää etua tie­tyn­lai­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta. Sosi­aa­li­suus ja hyvät vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot ovat hoi­ta­jal­le hyö­dyk­si, sil­lä työs­sä on kes­keis­tä eri­lais­ten ihmis­ten koh­taa­mi­nen ja hei­dän kans­saan kom­mu­ni­koin­ti. Näi­tä tai­to­ja voi­daan kou­lu­tuk­sen ja työn ohes­sa kehit­tää, mut­ta nii­den oli­si hyvä tul­la jos­sain mää­rin luon­nos­taan hoi­to­työ­tä tekevälle.

Hoi­ta­jan työs­sä on etua ter­vees­tä empaattisuudesta

Hyvis­tä hoi­ta­jis­ta huo­kuu usein läm­pö, empaat­ti­suus ja rau­hal­li­suus. Hoi­ta­jien empaat­ti­suu­des­ta puhu­taan pal­jon, sil­lä se on tär­keä omi­nai­suus asiak­kaan koh­taa­mi­ses­sa hoi­to­työs­sä. Empaat­ti­suus onkin hyvän hoi­ta­jan merk­ki sil­loin, kun se pysyy ter­veel­lä tasol­la. Omi­nai­suu­des­sa pii­lee kui­ten­kin kään­tö­puo­li, sil­lä lii­an empaat­ti­set hoi­ta­jat uupu­vat hel­pos­ti työssä.

Työ­teh­tä­vien valin­ta kan­nat­taa teh­dä hoi­ta­jan empaat­ti­suu­den rajo­ja kuun­nel­len: esi­mer­kik­si las­ten syö­pä­osas­tol­la ja van­hus­ten hoi­va­ko­dis­sa tar­vi­taan hyvin eri­lais­ta luon­net­ta. Hyvä hoi­ta­ja osaa pitää rajat lii­an empaat­ti­suu­den suh­teen sekä erot­taa työn ja hen­ki­lö­koh­tai­sen tun­ne-elä­män toi­sis­taan. Paras tilan­ne syn­tyy sil­loin, kun ihmi­nen itse huo­maa, mil­lai­seen työ­hön sovel­tuu hyvin tai ei sovel­lu lain­kaan. Sil­loin on mah­dol­li­suus vali­ta työ, jota oma empaat­ti­suus tukee.

Hoi­toa­lal­la tar­vi­taan eri­lai­sia persoonia

Hoi­to­kent­tä on hyvin laa­ja, mikä tar­jo­aa tilaa eri­lai­sil­le per­soo­nil­le. On ymmär­ret­tä­vä, että kaik­ki hoi­ta­jat eivät sovel­lu kaik­kiin työ­teh­tä­viin, ja hei­dän vah­vuu­ten­sa tuli­si­kin huo­mioi­da työ­teh­tä­vien valin­nas­sa. Toi­sil­la luon­ne voi nous­ta esteek­si esi­mer­kik­si lii­an empaat­ti­suu­den vuok­si ja toi­sia tie­tyn­lai­set työ­teh­tä­vät eivät vain kiin­nos­ta yhtä pal­jon kuin toi­sia. Jokai­sel­la hoi­ta­jal­la on kui­ten­kin mah­dol­li­suus löy­tää oma luon­te­va paik­kan­sa hoi­toa­lal­la. Tyy­ty­väi­syys ammat­tiin kas­vaa, kun työ on mie­le­käs­tä ja sopii omal­le luonteelle.

Kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den ja eri­lais­ten vah­vuuk­sien lisäk­si myös ikä on rik­kaus työyh­tei­sös­sä. Hoi­toa­lal­la työs­ken­te­lee hyvin eri ikäi­siä ihmi­siä aina nuo­ris­ta kes­ki-ikäi­siin ja jo elä­kei­kää lähes­ty­viin hoi­ta­jiin. Jokai­sel­la ikä­ryh­mäl­lä on oma annet­ta­van­sa työyh­tei­söön. Eri ikä­pol­vien välil­lä voi­daan jakaa osaa­mis­ta, ja moni­nai­nen ikä­ja­kau­ma lisää myös jous­ta­vuut­ta työyh­tei­sön sisäl­lä. Esi­mer­kik­si per­heel­li­sil­lä ja elä­kei­kää lähes­ty­vil­lä voi olla hyvin eri­lai­set elä­män­ryt­mit, mikä voi­daan huo­mioi­da työ­vuo­ro­ja suunnitellessa.

Hoi­toa­lan opin­toi­hin tuli­si olla soveltuvuuskokeet

Täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa ei ole yhte­näis­tä käy­tän­töä sii­tä, vaa­di­taan­ko ter­vey­sa­lan opin­to­jen haku­pro­ses­sin osa­na sovel­tu­vuus­koe. Sovel­tu­vuus­ko­kei­den muut­ta­mi­nen yhte­näi­sek­si ja pakol­li­sek­si osak­si hoi­toa­lan opin­to­jen haku­pro­ses­sia kar­si­si pois jo haku­vai­hees­sa sel­lai­sia hen­ki­löi­tä, joil­le oma ala­va­lin­ta tai sopi­vuus alal­le ei ole sel­keä. Sovel­tu­vuus­ko­keen muo­dol­le on monia vaih­toeh­to­ja aina opet­ta­jien teke­mis­tä haas­tat­te­luis­ta psy­ko­lo­gin tes­tei­hin ja ryhmätehtäviin.

Lähi­hoi­ta­jan tut­kin­to hou­kut­taa lyhyen kes­ton­sa vuok­si ajoit­tain opis­ke­li­joi­ta, jot­ka eivät ole luon­teen­sa puo­les­ta sovel­tu­via hoi­to­työ­hön tai yli­pää­tään kiin­nos­tu­nei­ta ter­vey­den­huol­lon alas­ta. Usein näis­sä tapauk­sis­sa käy niin, että tut­kin­to jää kes­ken tai se suo­ri­te­taan, mut­ta siir­ry­tään heti val­mis­tu­mi­sen jäl­keen töi­hin muil­le aloil­le. Sovel­tu­vuus­ko­keil­la voi­tai­siin koh­den­taa käy­tös­sä ole­vat resurs­sit kou­lut­ta­maan hoi­ta­jia, jot­ka tule­vat oikeas­ti työs­ken­te­le­mään alal­la tulevaisuudessa.

Usein hoi­toa­lal­le hakeu­tu­vat sel­lai­set ihmi­set, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta mui­den aut­ta­mi­ses­ta. Hoi­to­työs­tä puhut­taes­sa tör­mää­kin usein käsit­tee­seen kut­su­musam­ma­tis­ta. Tätä ter­miä on kri­ti­soi­tu pal­jon, sil­lä kut­su­mus­työn on koet­tu ole­van teko­syy­nä esi­mer­kik­si alhai­sel­le palk­ka­ta­sol­le. Vaik­ka monel­la hoi­ta­jal­la ala­va­lin­nan taus­tal­la onkin koh­taa­mi­sen tar­ve ja halu aut­taa, ansait­see hyvä hoi­ta­ja aina riit­tä­vän rahal­li­sen kor­vauk­sen työstään.

Kuun­te­le podcas­tim­me ja kat­so videol­ta lisää Sir­kun ja HR-koor­di­naat­to­rim­me Kat­jan kes­kus­te­lua aihees­ta: www.kultaisethoitajat.fi/podcastit/

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Lisää luettavaa

Vie­ras­kie­li­set iäk­käät putoa­vat usein pal­ve­lu­jär­jes­tel­män ulkopuolelle

JADE-toi­­min­­ta­­kes­­kus on vie­ras­kie­lis­ten iäk­käi­den koh­taa­mis­paik­ka, jos­sa jär­jes­te­tään moni­puo­lis­ta toi­min­taa iäk­käi­den osal­li­suu­den ja hyvin­voin­nin edis­tä­mi­sek­si. Toi­min­ta­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­le­vä Susan­na Leh­to­vaa­ra ker­too toi­min­ta­kes­kuk­sen tar­joa­van mm. oman­kie­li­siä ver­tais­ryh­miä useilla

Moni­kult­tuu­ri­suus hoi­toa­lal­la on huo­mion arvoi­nen rikkaus

Moni­kult­tuu­ri­suus näkyy hoi­toa­lal­la vah­vas­ti: eri­lai­set kult­tuu­rit ja taus­tat tuo­vat uuden­lais­ta näke­mys­tä sekä mah­dol­li­suu­den pal­vel­la poti­lai­ta moni­puo­li­ses­ti esi­mer­kik­si kat­ta­van kie­li­tai­don avul­la. Moni­kult­tuu­ri­suu­den arvoa ei aina ymmärretä,