Hoi­toa­lan työn­te­ki­jät ovat taval­lis­ta alt­tiim­pia uupumiselle

Hoi­ta­jien työ­uu­pu­mus on nous­sut koro­na­pan­de­mian myö­tä näky­väk­si puhee­nai­heek­si yhteis­kun­nas­sa. Vaik­ka hoi­ta­jien kuor­mi­tus on täl­lä het­kel­lä ennä­tyk­sel­li­sen kor­keal­la, on työ­uu­pu­mus ollut hoi­toa­lal­la ongel­ma jo ennen pan­de­mi­aa. Uusim­man podcast-jak­som­me vie­raa­na on enti­nen työ­uu­pu­nut, Tii­na. Omaa tari­naan­sa avaa myös HR-koor­di­naat­to­rim­me Kat­ja, joka on koke­nut työ­uu­pu­muk­sen ja sii­tä toipumisen.

Työ­uu­pu­muk­sen vaka­vuut­ta ei huo­maa itse

Tii­na on työs­ken­nel­lyt hoi­toa­lal­la 20 vuot­ta, jois­ta rei­lut 15 vuot­ta sai­raan­hoi­ta­ja­na. Nyky­ään hän työs­ken­te­lee sai­raan­hoi­ta­ja­na psy­kiat­rian puo­lel­la päi­vä­työs­sä. Noin puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten hän oli läh­dös­sä syk­syi­se­nä aamu­na muser­ta­vas­ta pahan olon tun­tees­ta huo­li­mat­ta töi­hin. Pysäh­dys tuli, kun puo­li­so sanoi, että Tii­nan on läh­det­tä­vä nyt töi­den sijas­ta lää­kä­riin. Lää­kä­riai­ka jär­jes­tyi samal­le aamul­la, ja Tii­na itki koko vas­taan­ot­to­käyn­nin ajan.

Kat­ja jakaa Tii­nan kal­tai­sen koke­muk­sen sii­tä, kuin­ka erää­nä päi­vä­nä töi­hin ei vaan enää pys­ty­nyt mene­mään. Fyy­si­nen ahdis­tus oli ylit­se­pää­se­mä­tön­tä, eikä esi­mer­kik­si met­ros­sa saa­nut lain­kaan hen­keä, jol­loin oli jää­tä­vä kes­ken kyy­dis­tä pois.

Jäl­keen­päin on help­po poh­tia, kuin­ka uupu­mus oli oireil­lut, mut­ta sen kes­kel­lä eläes­sä omaa olo­ti­laa ei tie­dos­ta­nut. Per­he oli kiin­nit­tä­nyt jo aiem­min huo­mio­ta sii­hen, että Tii­na oli taval­lis­ta kireäm­pi, eikä aina niin toi­me­lias nai­nen jak­sa­nut teh­dä koto­na mitään, kun kaik­ki ener­gia kului työ­hön. Näin tilan­ne usein menee­kin: lähei­set huo­les­tu­vat ennen kuin uupu­nut itse ymmär­tää, mitä on tapahtumassa.

Esi­mies ja työ­ka­ve­rit eivät olleet huo­man­neet mitään

Vaka­vas­ta tilan­tees­ta huo­li­mat­ta kukaan Tii­nan työyh­tei­sös­sä ei ollut huo­man­nut uupu­muk­sen merk­ke­jä. Moni työ­ka­ve­ri lait­toi­kin yllät­täen sai­ras­lo­mal­le jää­neel­le nai­sel­le huo­les­tu­nee­na vies­tiä ja kyse­li, oli­ko tapah­tu­nut jokin onnet­to­muus. Tilan­ne huo­let­ti hei­tä eri­tyi­sen pal­jon sik­si, ettei Tii­na ollut kos­kaan pois­sa töis­tä. Myös Kat­jan tapauk­ses­sa esi­mies yllät­tyi tilan­tees­ta, sil­lä koki, ettei Kat­ja ollut kos­kaan näyt­tä­nyt sil­tä, että oli­si uupunut.

Työyh­tei­sön tie­tä­mät­tö­myys uupu­muk­ses­ta ja sen vaka­vuu­des­ta voi osit­tain selit­tyä sil­lä, että uupu­nut raken­taa usein ympä­ril­leen vah­van suo­ja­muu­rin, jon­ka takaa mui­den on vai­kea näh­dä todel­li­suut­ta. Monel­la hoi­ta­jal­la voi ottaa kovil­le aja­tus sii­tä, että on itse avun tar­pees­sa, vaik­ka aut­taa työk­seen sai­rai­ta ja uupu­nei­ta ihmi­siä. Uupu­mus aiheut­taa­kin monel­le vah­van häpeän tunteen.

Työ­uu­pu­muk­sen aiheut­ta­maa sai­ras­lo­maa ei aina korvata

Työ­uu­pu­mus on kiis­tel­ty aihe kor­vaus­ten kan­nal­ta, sil­lä diag­noo­si mää­rit­tää pit­käl­ti sen, saa­ko sai­ras­lo­man ajal­ta esi­mer­kik­si Kelan sai­raus­päi­vä­ra­haa vai jou­tuu­ko pär­jää­mään omil­laan. Esi­mer­kik­si Tii­nan tapauk­ses­sa Kela kat­soi, ettei akuu­tin stres­si­reak­tion diag­noo­si ollut riit­tä­vä perus­te olla pois töis­tä. Jos­kus työ­nan­ta­ja mak­saa työ­uu­pu­muk­sen aiheut­ta­mal­ta sai­ras­lo­ma-ajal­ta työ­eh­to­so­pi­muk­sen mukais­ta palk­kaa sil­loin­kin, kun Kela ei kat­so tilan­teen oikeut­ta­van kor­vauk­siin. Tämä on kui­ten­kin tapauskohtaista.

Työ­uu­pu­mus on nos­tet­tu vii­me vuo­si­na isom­min esiin, min­kä vuok­si myös kor­vaus­käy­tän­tö­jä on onnek­si ryh­dyt­ty kat­so­maan hie­man kriit­ti­sem­min. Enää pelk­kä diag­noo­si­koo­di ei vält­tä­mät­tä rat­kai­se, vaan kat­so­taan koko­nais­ku­vaa tapaus­koh­tai­ses­ti. Pel­ko toi­meen­tu­los­ta voi kui­ten­kin nos­taa omal­ta osal­taan kyn­nys­tä ottaa työ­uu­pu­mus puheek­si riit­tä­vän ajois­sa. Huo­les­tut­ta­vin­ta on se, että hoi­to­työs­sä uupu­muk­sen myö­tä las­ke­nut työ­te­ho voi pahim­mil­laan aiheut­taa vaka­van hoitovirheen.

Tii­nal­le lää­kä­ri kir­joit­ti kak­si viik­koa sai­ras­lo­maa, jon­ka jat­kok­si tuli vie­lä viik­ko syys­lo­maa. Tii­nan ensim­mäi­nen aja­tus oli, ettei hän voi olla noin pit­kää aikaa pois töis­tä, vaan parin päi­vän tau­ko riit­täi­si hyvin. Lää­kä­ri piti pin­tan­sa, ja ensim­mäi­sen vii­kon Tii­na pit­käl­ti nuk­kui. Väsy­mys iski toden teol­la, eivät­kä voi­mat riit­tä­neet enää mihin­kään, kun uupu­muk­sen oli vih­doin myön­tä­nyt ääneen.

Tun­nol­li­suus, empaat­ti­suus ja vel­vol­li­suus olla läs­nä ovat riskitekijöitä

Tii­na ja Kat­ja tun­nus­ta­vat molem­mat olleen­sa äärim­mäi­sen tun­nol­li­sia: aina val­mii­na hoi­ta­maan kai­ken mitä pitää ja vähän enem­män. Hoi­toa­lal­le hakeu­tuu­kin tyy­pil­li­ses­ti hyvin tun­nol­li­sia, kilt­te­jä, ihmis­lä­hei­siä ja empaat­ti­sia ihmi­siä. Ris­ki uupu­muk­seen on val­mis, kun nämä piir­teet yhdis­te­tään alan jat­ku­vaan resurs­si­pu­laan ja kii­ree­seen sekä hoi­det­ta­vien ihmis­ten hätään.

Työ­elä­män vaa­ti­muk­set kas­va­vat vuo­si vuo­del­ta, ja koko ajan pitäi­si pys­tyä hal­lit­se­maan enem­män ja enem­män. Vaa­ti­mus­ta­son nous­tes­sa työn­te­ki­jän hyvin­voin­ti jää tois­si­jai­sek­si, kun täy­tyy pyr­kiä täy­del­li­syy­teen niin esi­mie­hen kuin asiak­kai­den­kin sil­mis­sä. Luon­nos­taan tun­nol­li­sil­le teki­jöil­le tämä luo hal­lit­se­ma­ton­ta kuormitusta.

Hoi­toa­lal­la uupu­muk­sen aiheut­ta­ma häpeä voi näkyä niin, että koe­taan huo­nom­muut­ta tai syyl­li­syyt­tä, kun kaik­ki muut näyt­tä­vät jak­sa­van, mut­ta itsel­lä on voi­mat lopus­sa. Häpeän tun­ne liit­tyy usein myös sii­hen, että uupu­mus­ta pide­tään lais­kan ihmi­sen merk­ki­nä. Käy­tän­nös­sä usein uupu­vat kui­ten­kin ne työ­pai­kan tun­nol­li­sim­mat ja uut­te­rim­mat tekijät.

Krii­si on aina uuden alku

Kai­kes­sa rank­kuu­des­saan Kat­ja ja Tii­na koke­vat, että uupu­mus on tuo­nut heil­le hyvää­kin. Pak­ko­py­säh­dys on lait­ta­nut miet­ti­mään, kuin­ka pal­jon todel­li­suu­des­sa on val­mis uhraa­maan itses­tään työ­hön. Uupu­mus on lait­ta­nut asioi­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen sekä aut­ta­nut pois­ta­maan elä­mäs­tä pal­jon tur­haa. On löy­ty­nyt uuden­lai­nen elä­mä­ni­lo ja laa­duk­kaam­pi arki.

Pel­ko uupu­mi­sen tois­tu­mi­ses­ta on usein läs­nä Tii­nan ja Kat­jan elä­mäs­sä. Sik­si he toi­vo­vat, että uupu­muk­seen pyrit­täi­siin puut­tu­maan ennal­taeh­käi­se­väs­ti jo mah­dol­li­sim­man aikai­ses­sa vai­hees­sa, ennen kuin tulee pit­kiä pois­sao­lo­ja tai syn­tyy pel­ko työ­tä koh­taan. Esi­mie­hen roo­li on täs­sä tär­keä: kuu­lu­mis­ten kyse­ly ja aito kiin­nos­tus työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­sen suh­teen on äärim­mäi­sen tär­ke­ää työyh­tei­sön hyvin­voin­nin kan­nal­ta. Myös nopea rea­goin­ti ja käy­tän­nön jär­jes­te­lyt työn kuor­mit­ta­vuu­den las­ke­mi­sek­si ovat avai­na­se­mas­sa, jot­ta hoi­ta­jien työ­ky­ky säilyy.

Me Kul­tai­sis­sa hoi­ta­jis­sa pidäm­me hyvää huol­ta teki­jöis­täm­me myös jak­sa­mi­sen osal­ta. On tär­ke­ää teh­dä oma työ laa­duk­kaas­ti, mut­ta jät­tää myös aikaa ja tilaa muul­le elä­mäl­le – ener­gi­aa pitää jää­dä työn lisäk­si myös elä­mäs­tä nauttimiseen!

Kuun­te­le podcas­tim­me ja kat­so videol­ta lisää Tii­nan ja HR-koor­di­naat­to­rim­me Kat­jan kes­kus­te­lua aihees­ta: www.kultaisethoitajat.fi/podcastit/